Vieraskynä: Tommy Mäkinen

Olen alusta loppuun Steiner-koulun kasvatti. Minut vietiin sinne esikouluun, ja tallustelin pois ylioppilaana. Silti yli 20 vuotta myöhemmin ei edelleenkään tunnu siltä, että olisin sulkenut oven perässäni. Aina kun ajan Lehtikuusentien ohi, tekee mieli käydä piipahtamassa pihalla, potkimassa kiviä ja muistelemassa menneitä.
Ne olivat hienoja aikoja.
Tapasin useimmat luokkatoverini jo esikoulun pihalla – ja useimpien kanssa painoimme valkolakit samaan aikaan päähän. Kun katselee samoja naamoja yli kymmenen vuotta, muodostuu luokkaan ihan omanlaisensa henki ja huumori, jota edelleen muistelen lämmöllä.
Se ei tarkoita, että olisimme saaneet huseerata miten halusimme. Opetus oli ammattitaitoista ja tarvittaessa tiukkaakin, mutta aina yksilö ja luokkayhteisö huomioiden. Silti steinerkouluun suhtauduttiin ennakkoluuloisesti – ja sama näyttää jatkuvan edelleen. Vielä 20 vuoden jälkeen kysytään, onko eurytmia jokin salaseura. Olenko koskaan tehnyt koulussa läksyjä. Tai onko pehmeällä kasvatuksella vaikea selvitä työelämässä.
Olen työskennellyt jo lähes 20 vuotta mainostoimistossa. Se on helppo mieltää työksi, jota entinen steinerkoululainen tekee – se on luovaa työtä. Ja aivan varmasti kasvuiässä saadusta itseilmaisun opetuksesta on ollut tässä työssä hyötyä.
Mutta jos ennakkoluuloja liittyy Steiner-kouluun, liittyy niitä myös mainosalaan. Luovaa työtä se tietysti on, mutta samaan aikaan erittäin tiukkaa ja raadollista. Siinä arvioidaan aina työntekijän viimeisintä suoritusta, riippumatta siitä miten hyvin hän on pärjännyt aiemmin. Kaikki ovat jatkuvasti suurennuslasin alla, eikä siinä pelissä heikkohermoisempi pärjää.
Itse koen, että Steiner-koulun opit kasvattavat myös tähän työelämän tylympään puoleen.
Me kaikki steinerkoululaiset olemme tottuneet olemaan suurennuslasin alla, koska edustamme valtavirrasta poikkeavaa. Ja se on  pelkästään hyvä asia, koska se tekee meistä itsevarmempia, oman tonttimme haltijoita. Suomessa kun on jo riittävästi ihmisiä, jotka hyssyttelevät ja haluavat elää muiden varjossa.
Ei siis ole ihme, että omalta luokaltani on ponnistanut työelämään mainosmiesten lisäksi myös mm. pääomasijoittajia, sovellussuunnittelijoita, tulkkeja ja eduskuntavaaliehdokkaita. Ja kaikki me samoja vahavärejä ja eurytmiapukuja käyttäen.
Se niistä ennakkoluuloista.
Tommy Mäkinen


Kirjoittaja on mainostoimisto TBWAHelsingin luova johtaja. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Rudolf Steiner -koulusta vuonna 1992.