Dayita Waara aloitti koulutiensä Lehtikuusentien 1A:lla ja peruskoulusta steinerkouluun siirtynyt Aron Davis 10A:lla. Molemmat ovat heittäytyneet uuteen elämään ilman kramppeja tai nyrjähdyksiä.
Ruoka on hyvää, opettaja opettaa kivoja asioita, aulan seinässä on hieno maalaus, luokka on kiva – ja mä rakasta Pihlaa! 1A:lla aloittanut Dayita Waara luettelee. Luokkakavereiden nimet ovat tulleet tutuiksi, "vaikka poikien nimet menevät kyllä joskus sekaisin, kun niin monella on niin samantapainen nimi".
Pulpettien puuttuminen (penkkipedagogiikka) tuntui Dayitan mukaan ensin oudolta mutta osoittautui nopeasti toimivaksi ratkaisuksi.
– Välillä istumme penkeillä, ja jos piirrämme vihkoon, istumme lattialla ja käytämme niitä pöytinä. Ja kun jollakin oppilaalla on synttärit, hän saa istua piirissä suurella samettityynyllä kultainen kruunu päässä, ja muut antavat hänelle kultaisia lahjoja.
Myös vihkotyöskentely tuntuu sopivan ahkeralle piirtäjälle. Muotopiirustusvihkoon on jo vedetty ensimmäiset viivat ja satuvihkoon loihdittu kultainen hanhi Grimmin veljesten Hanhipaimen-nimisestä sadusta.
Toiveammatteja Dayitalla on pitkä liuta.
– Voisin olla vaatemyyjä, poliisi, opettaja, tarhan hoitaja, lääkäri, meikkaaja tai kampaaja. Kaikkein eniten haluaisin mennä vaatekauppaan myymään vaatteita, hän tuumaa.
Viikissä asuva Aron Davis hyppää arkiaamuisin bussiin nro 57, vaihtaa 47:ään ja ajelee hyvillä mielin uuteen opinahjoonsa Lehtikuusentielle. Peruskoulun Viikin normaalikoulussa käynyt nuorimies päätti kokeilla steinerkoulua kavereiden ja sukulaisten suositusten innostamana eikä ole muutaman viikon kokemuksen perusteella katunut valintaansa.
– Tänne on ollut alusta lähtien helppo tulla: luokkakaverit ja opettajat ovat mukavia, yksin ei tarvitse olla, ja tulevat oppiaineet vaikuttavat mielenkiintoisilta, hän perustelee.
Erityisen kiinnostuneena Aron odottaa tähtitieteen kurssia, Lapin-leiriä, maatalousleiriä – sekä eurytmiaa, joka on steinerkavereiden mukaan "vähän outoa mutta silti hauskaa".
Uusi ympäristö on tehnyt hyvää myös opiskelumotivaatiolle.
– Ajattelin jossain vaiheessa, etten jaksa kauheasti ponnistella koulun eteen, ihan sama millainen todistus tulee. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan tehdä töitä ja saada hyviä numeroita.
Tulevaisuus on avoin, mutta seitsemän vuoden jälkeen keskeytynyttä jalkapalloharrastusta Aron aikoo jatkaa.
– En ole kovin paljon miettinyt uraan liittyviä juttuja. Ihanteellista kuitenkin olisi, jos fudiksesta voisi tulla harrastuksen lisäksi myös ammatti, hän toteaa.