Vieraskynä: Kirjailija Tero Somppi

Peruskoulun kasvattina olen tutustunut Steiner-maailmaan vasta lasten koulutaipaleen kautta. Eroja maailmojen välillä tuntuu olevan paljonkin, mutta en ole vielä törmännyt yhteenkään asiaan, joka olisi Steiner-koulussa huonommin, päinvastoin. Monta kertaa on tullut ihmeteltyä, eikö asioita tosiaan voisi tehdä peruskouluissakin Steinerin lailla. Osoituksena järjenkäytöstä on esimerkiksi koulun yhtenäinen alkamisaika, jolloin perheen arkirutiineja ei tarvitse sovitella muuttuvien lukujärjestysten mukaan ja sisarukset voivat mennä aina kouluun samaa matkaa.
Toinen silmiinpistävä erilaisuus ”normaaliin” on se, miten sujuvasti suomen- ja ruotsinkieliset koululaiset käyvät kouluaan rinnakkain samoilla käytävillä. Eikö sekin voisi olla Steiner-erikoisuuden sijasta laajemmin normaalia? Eikö juuri lapsesta asti tapahtuva luonnollinen kanssakäyminen opeta me-ajatteluun, sen sijaan että jaetaan kaikki aina vain eri kategorioihin.
Ulkopuolelta tulevan huomion on kiinnittänyt myös se, miten Steiner-koulussa asialliset hommat kyllä hoidetaan, mutta rennommalla, hieman ”hippimäisellä” otteella. Jääkiekkotermiä mukaillen Steiner-koulussa ei käsitykseni mukaan ”puristeta mailaa” samalla tavalla kuin peruskouluissa ja lukioissa.    
Anssi Kela laulaa:

Meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
meistä tuli lääkäreitä
virkamiehiä, vääpeleitä
ja tänään voidaan hetki olla kuninkaita.

Siinä kiteytyy mielestäni hyvin Steiner-hengen hienous, miten sen ainakin itse koen. Jokainen saa olla ensin rauhassa lapsi, sitten nuori ja lopulta kaikista tulee jotain, erilaisia, mutta yhtä hyviä. Kovan suoritusyhteiskunnan arvot tuntuvat kovettaneen myös peruskoulun, jossa kaikkien paremmuutta mitataan monin tavoin jo kovin nuorina. Kaiken elämän ei tarvitse olla kuin huippu-urheilua, jossa pärjätäkseen on aloitettava harjoittelu jo lapsena ja tehtävä päivittäin kovasti töitä ikätovereiden eläessä nuoruuttaan.
Jos toimiva ja mieleisensä työpaikan saava aikuinen on koulujärjestelmän lopputuote, Steiner-koulu on loppujen lopuksi vain erilainen reitti samaan määränpäähän. Maaliintulo ratkaisee, vaikka jokin väliaikapiste matkalla saavutettaisiin peruskoulua myöhemmin tai reitti olisi välillä kokonaan toisen näköinen. Mitä väliä jälkikäteen ajatellen on esimerkiksi sillä, sujuiko oikeinkirjoitus virheettömästi ensimmäisellä vai kolmannella luokalla?   
Steiner-ympäristö tuntuu kannustavan ihmisiä ajattelemaan ja tutkimaan ympäristöään. Mielestäni matkailuun menneet rahat eivät voi koskaan mennä hukkaan. Matkoilta jää aina vähintään muistoja, usein uusia näkemyksiä. Onkin ollut hienoa kuulla Steiner-luokkien retkistä Nepaliin, Japaniin, Grönlantiin ja muihin hyvin erilaisiin kulttuureihin. ”Off the beaten track” voisi sanoa, paikkoihin mihin perusturisti ei koskaan tule eksymään. Voi vain kuvitella millaisia elämyksiä, kokemuksia ja eväitä elämään nuoret ovat näiltä matkoilta saaneet.
Toivottavasti minulla ja perheelläni on joskus mahdollisuus jakaa ja jatkaa jonkun lapsen koulussa aloittamaa oppimista, ts. tehdä lomamatka sinne, minne koulujakso on hänen ajatuksensa jo vienyt. Oli se sitten matka antiikin Kreikan maisemiin tai viikinkien jalanjäljille.
Steinerkoululaisille aktiivinen oppiminen on itsestään selvää; oppimateriaalitkin tehdään pitkälti itse. Toista luokkaa käyvä tyttäreni kertoi kerran kaverin tuoneen partioon peruskoulun oppikirjan näytille, koska samanikäiset Steiner-lapset eivät olleet vielä sellaista nähneet. Hänen hämmästynyt kommenttinsa on kuvaava: ”Eihän tavallisessa koulussa tarvitse tehdä mitään itse!"
Oppiminen ei tietenkään lopu koulun tai opiskeluiden päättymiseen – koko elämänhän pitäisi olla uuden oppimista. Silloin tärkeimpään rooliin nousee ihmisen halu ottaa asioista selvää. Sille matkalle Steiner-koulu antaa hyvät eväät.


Tero Somppi on nelikymppinen helsinkiläiskirjailija, jonka kahdeksas jännitysromaani ”Leijonan varjo” ilmestyy ensi syksynä. Päätoimisesti Somppi työskentelee pääesikunnassa turvallisuustehtävissä. Hänen kolme lastaan ovat Steiner-koulun 2B-, 4B- ja 9B -luokilla.